Se flere kasinoer

Minkälainen peli on Faro?

Rakkaalla tai pidetyllä lapsella sanotaan olevan monta nimeä, joten Faro, farao tai Farobank on suositun 1700-luvun ranskalaisen rahapelin nimi. Faron säännöt oppii helposti ja se on ollut pokerin ohella yksi suosituimpia pöytäpelejä. Pelissä on 52 korttia ja peliaika on 10-15 peliä kohden.

Peli oli Pohjois-Amerikassa erittäin suosittu 1800-luvulla ja pokerin

myötävaikutuksella peli lopulta sai pelaajien keskuudessa suosituimman pelin aseman 1900-luvun alussa.

Faro pöytäpelin historia

Ensimmäiset viittaukset Pharaon-nimiseen korttipeliin löytyvät Lounais-Ranskasta Louis XIV:n vallan aikana. Suosittu Baccarat-tyyppinen Basset oli kielletty vuonna 1691, ja faro nousi useita vuosia myöhemmin bassetin korvaajaksi ennen kuin sekin kiellettiin. Yhdysvaltoihin peli rantautui 1800-luvulla, ja siitä tuli yleisimmin suosittu rahapeli.

Sitä pelattiin lähes jokaisessa vanhan länsirannan kasinolla 1825-1915. Faroa pelattiin yli 150 paikkakunnalla Washington DC:ssä yksin sisällissodan aikana.

Faro-peliä kutsuttiin myös nimellä hyppivä tiikeri tai kierretty tiikerin häntä.

1800-luvun puolivälissä puhuttiin myös “tiikeri-kaupungeista tai tiikeri-kujista, tarkoittaen pelipaikkoja, joihin Faroa sai yleisesti tulla pelaamaan. Pelin suosio oli vuosia aivan huipussaan, koska se oli mukava ja helppo oppia sekä tarjosi kaivattua jännitystä.

Peli tarjosi myös hyviä voittoja, joten pelistä puhuttiin yleisesti huijauksena.

Faron arvostelijat puhuivat siitä pelinä, joka tuhosi perheet ja alisti miehiä köyhyyteen, koska pelaaminen käytännössä riistäytyi käsistä lähes kokonaan.

Pankkiirit huijasivat palaajia, ja huijaaminen oli hyvin yleistä. Pelaajia varoitettiin kylteillä, joissa luki ettei Yhdysvalloissa löydy yhtään rehellistä Faro pankkia. Joidenkin viranomaisten taholta suosittu peli kiellettiin kokonaan Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikaan, mutta sen pelaamista jatkettiin

yhä suuremmalla innolla muutamilla Las Vegasin ja Reno kasinoilla vuonna 1985. Kaiken kaikkiaan kysymys on todella vanhasta ja aikanaan todella suositusta korttipelistä.

Pelin kuvaus

Faro peliä kutsuttiin usein “faro-pankiksi”. Peliä pelattiin isolla nipulla, eli 52 pelikortilla. Yksi henkilö nimitettiin “pankkiiriksi” ja määrittelemätön määrä pelaajia, joita kutsuttiin yleisesi pelaajiksi tai vedonlyöjiksi.

Pelaajat ostivat pelimerkit pankkiiriltä (tai talolta), jossa peliä aina pelattiin.

Tietty ja tunnettu peliporukka oli usein pelaamassa, joten ihmiset oppivat tuntemaan toistensa tavat- ja pelitavat todella tarkkaan. Talon etu oli usein huomattava ja kolikon arvo oli 50 sentistä 10 dollariin.

Faro-pöytä oli tyypillisesti soikea ja päällystetty vihreällä huopakankaalla.

Pelilauta asetettiin pöydän päälle yhdellä kortilla varustettuna, joka oli (perinteisesti pata), ja joka liitettiin siihen numeerisessa järjestyksessä, joka taasen edustaa yleisesti hyväksyttyä, standardoitua vedonlyöntiä.

Jokainen pelaaja asetti panoksensa yhdelle 13 kortista. Pelaajat saattoivat sijoittaa useita vetoja ja panostivat useisiin kortteihin samanaikaisesti, asettamalla panoksensa korttien tai tiettyjen kortin reunojen väliin. Pelaajilla oli myös mahdollisuus lyödä vetoa “korkean kortin” palkista, joka oli sijoitettu pelin yläosaan.

Pelitapa

Korttipakka sekoitettiin ja sijoitettiin jakajan käytössä olevaan astiaan

jota kutsuttiin myös kengäksi, ja jonka välityksellä pyrittiin takaamaan oikeudenmukainen peli pelaajille. Käytännössä muun muassa pankkiirin

mahdolliset metkut, ja omaksi hyödyksi tehdyt toimenpiteet saatiin helposti

eliminoitua.

Jakajan laatikossa olevaa ensimmäistä korttia kutsuttiin “soodaksi” ja “poltettiin”, jättäen 51 korttia pelattavaksi. Jakaja vetää esiin kaksi korttia, joista ensimmäistä kutsuttiin “pankkiirin kortiksi” ja se sijoitettiin jakajan oikealle puolelle. Pankkiirikortin jälkeen seuraavaksi tullutta korttia kutsuttiin

englantilaiseksi kortiksi tai yksinkertaisesti pelaajan kortiksi, ja se asetettiin kengän vasemmalle puolelle. Pelaajan kortti oli aina voittokortti.

Pankkiirin kortti oli vedonlyönnin häviäjän kortti, ja kaikki kyseisen kortin omaavalle kortille asetetut vedot palautettiin pelaajille. “High Card” veto voitti, jos pelaajan kortilla oli suurempi arvo kuin pankkiirin kortilla. Jakaja ratkaisi aina kaikki vedot jokaisen kahden kortin jälkeen. Tämän ansiosta pelaajat voivat lyödä vetoa ennen kahden seuraavan kortin jakamista.

Menetetyt vedot pysyivät pöydässä, ja pelaaja sai muuttaa panostaan ennen

seuraavaa peliä. Pelin niin kutsuttu jalokortti voittaa aina silloin, kun pelaajan kortin arvo on suurempi kuin pankkiirin kortin. Jakaja asetti pöydälle kaikki panokset jokaisen jaetun kahden kortin jälkeen.

Pelin kolmea jäljellä olevaa korttia, pankkiiriä, pelaajia ja viimeistä korttia kutsutaan Hockiksi. Pelaajan kertoimet olivat 5-1, kun onnistunut panos maksoi 4-1 tai 1 – 1, jos korttipari oli pari kolmesta, joka tunnetaan nimellä kissanhyppy. Jos tapahtuu, että kolme jäljellä olevaa korttia olivat kaikki samanlaiset, lopullista panosta ei olisi, koska lopputulos ei ollut kenenkään peliin ottaneiden henkilöiden tiedossa. Pelin suosiosta kertoo paljon se, että peliä on verrattu muun muassa Baccarat pöytäpeliin, jonka suosio on aina ollut suuri niin rahvaan kuin myös aikoinaan niin sanotun läluokan keskuudessa.

Loppusanat

Pelissä on pankkiirille varattu tiettyjä etuja, eli jakaja voi nähdä seuraavan kortin ennen muita pelaajia käyttämällä pientä peiliä tai prismoja, jotka näkyvät vain jakajalle itselleen. Jos seuraava kortti oli voimakkaasti panostettu, pelissä annetaan jakajalle jaettavaksi kaksi korttia yhdestä vedosta, ja piilottaa kortin, joka on jo maksettu.

Jakajan edut eivät pelin aikana ole kuitenkaan ainutlaatuisia etuja, vaan myös pelaajat voivat halutessaan yrittää huijata vähentämällä näin niin sanottua talon etua.

Rehellinen pelaaminen on tietenkin toivottavaa ja kaikkien etu, mutta kautta aikojen on korttipeleissä pyritty huijaamaan omien voittomahdollisuuksien kasvattamiseksi. Toisinaan huijaaminen on tuonut pelaajan kannalta hetkellisen toivotun lopputuloksen ja toisinaan ei, ikinä huijaaminen ei tietenkään ole sallittua ja korttipeleissä huijaava on joutunut aina keskeyttämään pelinsä. Huijaustekniikkaa toistuvasti käyttävä pelaaja on jopa suljettu peliporukasta pysyvästi pois, jotta pelit pysyvät pelaamisen arvoisena.

Huijaavan pelaajan yleisipänä taktiikkana oli aiheuttaa muissa pelaajissa hämmennystä, ja joskus siinä onnistuminen tuotti pelin lopputuloksen kannalta tulosta. Pelaaja saattoi siirtää asettamansa panoksen niin sanottuun

voittamiskorttiin tai ainakin selvästsi häviävän kortin ulkopuolelle ilman, että kukaan havaitsi hänen touhujaan.

Korttihuijaamista on harrastettu niin kauan kun korttipelit on tunnettu. Yksi konsti oli vetää ohuella hiuksella tai silkkilangalla hyvän arvon omaava kortti luokseen huomaamatta. Systeemi piti toki olla etukäteen kiinnitetty pöytään tai sen kannen alle ja tempun toimivuus varmistettu.

Baccarat ja Faro pöytäpeleissä huijattiin usein samankaltaisella taktiikalla, sillä pelit olivat keskenään pelitavaltaan melko samanlaiset. Farossa huijannut tiesi asettaa huijauksensa juuri oikeaan kohtaan pelissä ja hänellä saattoi olla paljon teknistä osaamista. Huijari pyrkii usein mukauttamaan taitonsa toisten osallistujien pelitaitojen mukaan ja jäljittelemään heidän omaa korttienkäsittelytaitoaan.

  • Vuosina 1825-1915 Faro oli suosituin korttipeli melkein jokaisella Amerikan kasinolla tai pelihallilla
  • Faro korttipeliä pelataan vain yhden korttipakan avulla ja se mahdollistaa useamman pelaajan samanaikaisen pelaamisen
  • Peliä aloitettaessa kukin pelaaja voi sijoittaa haluamansa panoksen yhteen

13 kortista tai sijoittaa panoksia eri kortteihin

  • Pelaaja voi halutessaan asettaa panoksen myös niin sanottuun “jaloon tai korkean arvon omaavaan korttiin”
  • Pelin jakajaa kutsutaan aina pankkiiriksi
  • Yksi tunnetuimpia Faro huijareita oli Soapy Smith, joka omisti kuuluisan ja paljon suosiota saavuttaneen tivolin Denverissä Coloradossa, Yhdysvalloissa
  • Tavallisesti korttihuijarit tulivat aina huijauksistaan kiinni, mutta kuitenkin Soapy Smithin sanottiin voittaneen elämänsä aikana jokaisen korttipelinsä
  • Nykyään valitettavasti suurin osa korttipelaajista ei ole koskaan kuullut Faro -nimisestä korttipelistä
Featured Casino
100% 500€ asti